Kaikkien rakastama huominen.

 Huomenna on todella erikoinen päivä, sillä jokaisella huomenna tapahtuu jotain. Joku lopettaa tupakoinnin, joku juomisen, joku kiroilun, joku taas alkaa kuntoilla, jotkut aloittaa vihdoin ja viimein uuden elämän huomenna. 

Ja se on taas joka hemmetin päivä, huomenna!

Miksi ihmiset valehtelevat itselleen? Sehän tekee heille itselleen pahaa! Miksi ihmeessä, pitäisi itselleen sekä kaikille ympärillä oleville valehdella, että hän muka aloittaa sen hemmetin uuden elämän taas huomenna? Jos ei sitä halua, niin ei tarvitse sitten lupailla kenellekkään edes itselleen, että niin tapahtuu. Jos taas haluat sen tapahtuvan ja tiedät, että pystyt siihen, niin aloita sen uuden elämän jo tänään! Sillä hetkellä, kun tajuat sen auttavan sinua, tee se. Jos et pysty lopettaa tupakoinnin, niin sitten olet hiljaa, etkä lupaile mitään sinne tänne. Jos haluat aloittaa uuden elämän, niin sitten myös varmasti tarvitset sellaisen. Mutta onko siinä yhtään järkeä, että pilaat omaa itsesi jatkamalla elämistä samalla tavalla, mitään muuttamatta?

Miettikää uudestaan tarvitsetteko sitä uutta elämää tai sitä tupakoinin lopettamista oikeasti? 

Ja mitä olisitte valmiina tekemään, että kaikki olisi niin kuin haluatte. Onko mitään järkeä itsensä kiduttamisessa ja itselleen valehtelemisessa? 

Ja jos te kaipaatte jonkun merkin taivaalta, joka antaisi motivaatiota parempaan elämään, 

NIIN TÄSSÄ SE NYT ON. 

Mene ja pelasta maailma, ensinnäkin omista ongelmistasi ja omista valheista! 

Tee se jo tänään, sillä huomenna ei tapahdu koskaan!

Vanha uusi tunne.

 Jotenkin kaikki vanha muuttuu uudeksi, vaikka sitä ei ehkä edes huomaa. Yhdessä hetkessä huomasin, että kaikki vanhat asiat muuttuivat minun mukaani, uusiksi. Ne eivät jää samoiksi kuin lapsena kuvittelisi. 

Luulisin, että jotkut asiat jäävät ikuisesti sinne muistin syvyyksiin ja sinne omaan vanhaan menneisyyteen. Jotkut asiat eivät kehity elämän mukaan ollenkaan, vaan jää ja rapistuu pois, vuosi vuodelta. Mutta onko tämä näin? Vai onko tämä taas vaan meidän kaikkien halu päästä unohtamaan kaiken. 

  

 Ja sitten kerran, kun huomaa, että "Hei, tämähän on minun vanha luokkalainen ja sehän on vasta muuttunut, ja mitäs vielä, se ei olekkaan enään se samanlainen nörtti kuin ala-asteella!" tajuaa, että maailma muuttuu koko ajan, eikä se jää leijumaan jonnekkin meidän ulottumattomaan, se ei jää pelkästään muistiin. 

Jokainen meistä varmasti toivoo, että kaikki säilyisi sellaisenaan, kun sitä muistaisi, mutta olisko siinä sitten järkeä ollenkaan? Jos kaikki pysyisi ennallaan, elämä olisi todella tylsää, eikä kukaan pystyisi unohtamaan ja päästämään irti omat ongelmansa tai omat muistonsa. 

On mieletöntä huomata, että päästääkseni irti jotain vanhaa elämääni tulee vastaan jotain uutta ja parempaa. Meidän kaikkien pitää uskaltautua päästä irti menneisyydestä ja ottaa kiinni tulevaisuudesta, jotta elämä olisi parempi, jotta tuntisi itsensä paremmaksi. Kaikki ei vaan usko elämän paremmuuteen sääntöjen rikkoamisella. Monien mielestä meidän ihmisten elämämme pitäisi säilyä samanlaisena kuin isien, isoisien ja esi-isiemme tavoin. Monien mukaan ne elämisen säännöt ovat jo kirjattu jokaiseen elämäämme, mutta ei vaan minun. 

Minä aion elää erilaista elämää, aitoa, uutta ja täydellistä. Minulle täydellistä. Minun sääntöjeni mukaan.

Turhaa odottaa, jos ei usko.

On mieletöntä, miten me kaikki odotamme asioita, joihin emme itse edes usko. Toivomme esimerkiksi voittavan pääpotin lotosta, mutta emme usko, että se voitto tulee, sillä aina löytyy se sama selitys: "Onhan maailmassa paljon ihmisiä, jotka lottoavat voittaakseen ja voittamisen mahdollisuudet ovat muutenkin liian pieniä ja blaa blaa blaa..." Tajuatteko te ollenkaan, että kaikki mitä sanotte, kääntyy todeksi ja tapahtuu oikeasti? Siis ihan kaikki. Jos sanon ja mietin, että minun pitää voittaa lotossa, minä sanon myös milloin ja kuinka paljon aion voittaa ja myös pyrin siihen, kaikella ajatuksella, energialla ja fyysisella tavalla. Ja taas, jos sanon, että "En varmastikkaan voita" tai "Ei minulla ole mahdollisuuksia siihen", niin ei sitten voitakkaan eikä siihen varmasti edes ole mahdollisuuksia. 

Kaikki mitä sanotaan, tapahtuu ja muuttuu todelliseksi, oispa se negatiivista tai positiivista. Suurin osa ihmisistä ei vaan osaa, muuttaa omia ajatuksia itselleen sopiviksi. Jos tiedät jo valmiiksi, että maanantai päivä on tylsä, tyhmä ja huono, niin se on. Mutta, jos jo valmiiksi ajattelee, että maanantaista tulee ihan paras ja hieno päivä, niin sitten se onkin paras ja hieno. Ainakin, jos uskoo siihen, niin se onnistuu. 

Jos et tykkää kalasta ja puhut siitä koko ajan, niin sitä tulee koko ajan myös sinun eteesi, mutta jos sanot, että pidät mieluiten lihasta, lihaa tulee sinun vastaasi useammin. 

Ajatukset kannattaa vaihtaa sinulle sopivaan muotoon ja positiiviseen tapaan, jotta elämä hymyilisi ja kaikki onnistuisi. 

Mieti, mitä haluat ja tee siitä totta. Elämä hymyilee hymyilevälle, joten tee itsestäsi onnellisen!

Tarinat jatkuvat yhä edelleen..

   

Hyvää muistetaan, pahaa muistetaan vielä paremmin, mutta vain erikoista muistetaan pitkään. Pieni outo kohtaus, tapahtuma tai esine voi olla pitkään tai jopa koko elämän muistissa, tajuamattakaan siitä. Erikoiset ja ihmeelliset asiat nostavat sydämmen sykettä ja nopeuttavat verenkiertoa, ne saavat kehon kiihtymykseen ja aivot kiinnostukseen ja juuri tämän takia oudot ja ihmeelliset asiat jäävät helpommin päähän.

Tämän tajunneet, median huipulla olevat, tähdet ja julkikset käyttävät sitä hyväkseen. He tekevät outoja asioita ja käyttäytyvät, meidän mielestämme, erikoisella tavalla saadakseen lisää näkyvyyttä ja mainontaa. Ja tämähän on heillä ONNISTUNUT!!!

Tänään päädyin katsomaan Lady Gagan uuden singlensä (You and I) musiikkivideon ja yhden pienen kohtauksen takia, rupesin tykkäämään koko kappaleesta. Se on aivan mielettömän hienoa, kun Lady Gaga itse istuu keskellä peltoa pianon ääressä ja pianon päällä istuu komea mieshenkilö savuke kädessä, joka osoittautuikin itse Lady Gagaksi. Tämä on ensimmäinen Gagan musiikkivideo, josta pidin, en yksityiskohtina, mutta kokonaisuutena. Tämä on aika hyvä kuva taruolennoista ja kaikenlaisista satuhenkilöistä aikuisen silmin. Voisin sanoa tämän aikuisen saduksi. Tämä voi olla myös kuva siitä millaisiksi kasvoivat nämä satuolennot ja miten he ovat muuttuneet ajan mittaan. Me kaikki kasvoimme näillä tarinoilla, mutta kukaan ei tiennyt niitten oikeata loppua. Tekeeköhän Lady Gaga joskus vielä musiikkivideon, jossa satu päättyisi hyvin? Niin kuin pienenä on totuttu kuulemaan; Happy End.

Huudot sanojen tilalle...

Välillä tekee mieli huutaa. Huutaa ja ilmaista omat ajatukset ja oman ehkä sen hetkisen huonon olon tai vihasen tunteen. Huutaminen ei tietenkään paljoa auta, mutta ajatelkaa miten olisi helppoa, jos kaikki ilmaisisi omat tunteensa huutaen sen sijaan, että sanoisi sen ehkä väärillä sanoilla. Jos kaikki vain huutaisi aa:ta, se kävisi ilman mitään virheitä eikä kenellekkään tulisi kilpailua, paitsi tietenkin äänensävystä ja -korkeuksista. Kenenkään ei tarvitsisi selittää mitä tuli sanoneeksi tai miksi tuli sanottua juuri niitä sanoja. Kenenkään ei tarvitsisi tuntea olonsa syylliseksi. Huutaminen sitä paitsi parantaa huono oloa ja poistaa stressiä, jota saattaa kertyä esimerkiksi työn/opiskelun haasteista. Huutoterapia auttaa, mutta toisaalta olisko se mukavaa, saada melkein joka päivä huudot joltakin väsyneeltä ja stressaantuneelta ihmiseltä? Ei, ei minunkaan mielestä.

Ja kun minun tekee mieli huutaa, yritän huutaa jotain ihan turhaa ja epämääräistä ettei siitä sitten tule mitään keskustelua ja ihmettelyä.

Hyvän käytöksen ja muitten arvostamisen takia pidättäydyn huutamasta ihmisille, ellei siihen ole toista syytä....